-kaipuusta 1.

Lupailin teille jo aikoja sitten instagramissa (@lamminverista_elamaa) että kirjoittelisin tänne kaipuusta. Tällä hetkellä kaipaan monia asioita menneestä elämästäni, ja tuntuu kuin en olisi nykyiseen tilanteeseeni läheskään niin tyytyväinen kuin vuosi tai pari vuotta sitten olin silloiseen elämäntilanteeseen. Tämä postaus käsittelee oikeastaan kaipuuta koskien hevosia, mutta haluan kirjoittaa myös mitä kaipaan myös ihan muultakin elämältä. Kaikki oli silloin hyvin, olinhan juuri muuttanut Kokkolaan ja sain paljon uusia ystäviä sekä Unelman kanssa meillä meni hyvin. Treenit etenivät meillä hyvää vauhtia ja saatiin tietynlainen taju koko hommasta hevosen kanssa. Kunnes alkuvuonna 2015 kävelin yksi ilta takaisin asunnolle ja sain viestin että Unelma ja siskopuolensa Tollo ovat lopetus uhan alla. Tätä itkinkin kauan, ja murehdin, että mitäs sitten tapahtuu, jos Unelma lähtee. Pidinkin pari viikkoa taukoa ja mietin asioita rauhassa. Ajattelin silloin lopettavani koko harrastuksen, mutta jotenkin minussa syttyi uusi kipinä; mitä enemmän olen vielä Unelman kanssa, sitä enemmän saan kokea sen hevosen kanssa hyviä hetkiä.

Siitä se ajatus sitten lähti.. kesään mennessä halusin kehittyä Unleman kanssa paljon, ja siihen nähden kehityimmekin hyvin, kun vertaa minkälaisissa tiloissa treenasimme. Siirtymiset olivat loppukeväästä rauhallisempia, liike elastisempaa ja neiti alkoi pikkuhiljaa käyttää lihaksiaan oikein. Ilmoittauduimme Kamillan kanssa esteleirille Kujasen ratsutilalle (Video). 

Kesäloman alkupuolella aloimme miettiä, että mitäs jos Unelma lähtisi meidän mukaan. No niinhän sitä sitten lähdettiin matkaan hevonen kyydissä. Kyseinen leiri ei välttämättä ollut paras Unelmalle. Unelma omistaa aivan liian pitkät askeleet jotta voisi mennä samaa tahtia pienessä maneesissa kuuden muun tuntihevosen kanssa. Lähes kaikki tunnit mitä sisällä pidettiin, sain hiki hatussa rauhoitella ja pidätellä hevosta joka askeleella. Neiti taisi muistaa vanhat raviajat, edellä menevän lajitoverin ohi oli mentävä. Kun taas tunnit ulkona isommalla kentällä pienessä ryhmässä Unelma toimi kuin no.. Unelma. Puhumattakaan kuinka hyvin onnistui kun mentiin itsenäisesti. Kehityimme leirllä paljon. 

Leirillä opin itse ratsastamaan paremmin Unelmaa, ja tajusin myös isolla tilalla ratsastettaessa, että miten Unelman saa rauhoittumaan.Tuolloin meillä oli käytössä kumpparit, mutta kesäloman loputtua niitä ei enää tarvittu. Unelmalla ei enää oikeastaan tuohon aikaan hypätty juuri ollenkaan, vaan leirillä otin itsenäisesti pari pystyä ja ristikkoa tamman esteistä pitämisen vuoksi, siitä huomaa kuinka suurella ilolla se niitten yli pomppii. 

Nyt vain toivoisin, että pääsisin tuohon ja sitä edeltävään kesään takaisin. Unelma oli ja tulee luultavasti aina olemaan se minulle eniten merkannut hevonen. Opin Unelman kanssa niin kamalasti, ja sain huomata kuinka paljon ihminen vaikuttaa hevoseen.

Kaipaan myös niitä aikoja kun kävin muilla talleilla alakoulu ikäisenä. Sain osallistua varsan elämään ja nähdä miten hevonen varttuu, sain kouluttaa jo nuoresta pitäen hevosta ja nähdä oman kädenjälkeni. Nyt tuntuu siltä kuin opiskeluiden aloittaminen suoraan sanottuna pilasi kaiken, vaikka minun tulisi olla tyytyväinen nykyiseen elämään. Mutta kyllä tämä vielä tästä iloksi muuttuu!

Leevin kanssa tulemme etenemään niin paljon, ja nyt on löytynyt luultavasti sopiva pelto jota käyttää, ja valmennuksestakin omistaja eilen kyseli. Toivon minulle ja Leeville hyvää kautta 2016!

Postauksesta tuli todella sekava, mutta ainakin toivottavasti ymmärsitte mitä juuri tällä hetkellä kaipaan.

Pitää vain oppia olemaan kiitollinen siitä mitä on,

eikä kaikki aina ole huonosti ♥